Tänään olin siivoamassa keittiötä kun puhelin rupesi soimaan. Ajattelin hyvin mielikuvituksettomasti, että mieheni soittaa, mutta ei. Soittaja oli samainen ihminen, jolta vuoden lopussa hain töitä, mutten saanut paikkaa. Hän silloin tosin lupasi soitella jos tarvitsee tuuraajaa, mutten ikinä uskonut, että niin kävisi. Nyt sain sitten helmikuun kahdeksi ekaksi viikoksi töitä! (Ei sillä, että mikään hirveä hinku olisi ja rahatkin on riittänyt, mutta kyllä se on pakko suostua jos ihan soitetaan ja tarjotaan!)
Olisin voinut aloittaa jo tällä viikolla, mutta se ei olisi onnistunut millään muuton takia. Viikonloppuna muutamme kaupungin asuntoon, vuokra siis pienenee huomattavasti <3 Samalla pääsemme lähelle kaikkia ystäviä, sitten voi kyläillä ja kestitä niin paljon kun vaan jaksaa! :)
Kunhan saan kuvat koneelle, teen jonkinlaisen "in-memoriam" -postauksen nykyisestä kämpästä. Kyllä tätä jää ikävä, ensimmäinen oma asunto kuitenkin ja huippukuntoinen.. Pitää vielä saunoa muutaman kerran tällä viikolla :D
